Jännitän, siis olen

Tiedäthän sen tunteen? Kädet tärisevät, poskia punoittaa, naamalla on kireä tekohymy, vatsaa vääntää, syke nousee kahteensataan? Minä ainakin tiedän. Olen itse temperamentiltani varsin ujo ja elämäni aikana monissa kohdissa todella kärsinyt jännittämisestä.

Minä, kuten monet muut, olen myös tehnyt jännitysoireista itselleni ongelman tulkitsemalla niitä väärin. Olen joskus ajatellut, että koska jännitän, olen huonompi kuin muut. Koska jännitän, muut eivät pidä minusta, en pärjää, en voi tehdä kaikkia asioita, mitä haluaisin tehdä.

Onneksi olen kuitenkin oppinut selviytymään jännitystaipumukseni kanssa. Olen huomannut, että jännityksestä huolimatta selviydyn monista vaikeistakin tilanteista. Psykologian opinnoissa ja erityisesti psykologi, psykoterapeutti Minna Martinin jännittämiseen liittyvässä koulutuksessa opin vielä kokonaisvaltaisemmin tajuamaan, että jännittämiseen voi suhtautua lempeästi ja nähdä sen neutraalina asiana, joskus jopa voimavarana, eikä heikkoutena.

Maaret Kallio kirjoitti vähän aikaa sitten hyvän kolumnin jännittämisestä. Kallio kysyy kirjoituksessaan, miksi jännittäminen pitäisi aina piilottaa? Eikö voisi ajatella, että on hyvä, jos esimerkiksi esiintymistilanteessa muillekin näkyy se, että tämä tilanne on minulle tärkeä?

On tietenkin myös tilanteita, joissa jännittämisestä on tullut niin iso ongelma, että oireet todella vaikeuttavat keskittymistä ja toimimista normaaleissa arkipäivän tilanteissa. Silloin, jos huomaa jännittämisen takia alkavansa rajoittaa elämäänsä eikä saa kierrettä omin avuin katkaistua, on hyvä hakea siihen ammattiapua. Usein jännittämisen taustalta voi keskustelun kautta paljastua mieltä painavia epävarmuuksia tärkeissä ihmissuhteissa tai menneisyydessä tapahtuneita ikäviä asioita. Tällöin muutoksen tai uuden näkökulman löytäminen myös näihin asioihin voi auttaa jännittämiseen.

Moni jännittämiseen apua hakeva toteaa toiveekseen päästä jännittämisestä eroon. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole kovin toimiva tavoite: jännitysoireet kun eivät häviä millään poppaskonstilla. Esimerkiksi alkoholi tai rauhoittavat lääkkeet voivat toki vähentää jännitysoireita hetkellisesti. Pitkällä tähtäimellä jännittäminen voi kuitenkin vaikeutua, jos ihminen alkaa kokea, että pärjää sosiaalisissa tilanteissa vain päihteen tai lääkkeen avulla.

Mikä sitten toimii? Kolumniinsa liittyen Maaret Kallio haastatteli jännittäjien kanssa paljon työskennellyttä, omaankin ajatteluuni vaikuttanutta Minna Martinia. Videon voit katsoa täältä. Minna Martin kertoo haastattelussa, miten muun muassa hengityksen avulla ja kasvoja rentouttamalla voi jännittämistilanteessa saada jännitykseltä pahimman terän pois.

Olennaista jännittämisen hoidossa on kuitenkin sisäistää se, että jännittämisen kanssa selviää. Vaikka kärsisi todella vaikeasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, on mahdollista pienten askeleiden kautta opetella selviämään erilaisista jännittävistä tilanteista. Ajan myötä jännittämiseen voi oppia suhtautumaan niin, että tulkitsee jännitystuntemukset positiivisiksi, vireydestä kertoviksi viesteiksi.