<![CDATA[Psykologi Maija Hausen - Blogi]]>Mon, 24 Sep 2018 02:22:39 +0300Weebly<![CDATA[Oppia ikä kaikki]]>Sun, 01 Jul 2018 21:00:00 GMThttp://maijahausen.fi/blogi/oppia-ika-kaikkiToukokuussa sähköpostiini tuli yllättävä viesti. Minut on hyväksytty syksyllä alkavaan Helsingin yliopiston aikuisten ja nuorten integratiiviseen psykoterapeuttikoulutusohjelmaan! Olin todella yllättynyt saadessani hyväksymisviestin, koska olin kuullut, että hakijoita oli ollut paljon. Koulutus kestää 3,5 vuotta ja siihen kuuluu sekä teoriaopintoja, oma psykoterapia että työnohjatun koulutuspsykoterapian tarjoaminen. Nyt haenkin yksityisvastaanotolleni asiakkaita koulutuspsykoterapiaan 27.7.18 alkaen.

Jo psykologian yliopisto-opintojeni aikana olin melko varma, että haluan jossain vaiheessa jatkokouluttautua psykoterapeutiksi. Psykologian maisterin tutkinto antaa mielestäni hyvät eväät mielenterveyden ongelmien tutkimiseen ja tunnistamiseen. Ongelmien pitkäjänteistä hoitamista olen kuitenkin pitkälti oppinut vasta työelämässä. Tähän olen saanutkin eri työpaikoista, työnohjaajilta ja työkavereilta paljon erilaisia eväitä. Nyt on kuitenkin mahtavaa päästä kunnolla syventymään psykoterapian teorioihin ja menetelmiin, jotka tähtäävät asiakkaan itseymmärryksen lisäämiseen ja ongelmien helpottamiseen.

Miksi päädyin hakemaan juuri integratiivisen psykoterapian koulutusohjelmaan? Psykologin työssäni olen käyttänyt paljon kognitiivisen psykoterapian ja sen alalajien menetelmiä. Tätä lähestymistapaa ja menetelmiä tulen varmasti käyttämään myös jatkossa.

Kuitenkin ajattelen, että olisi hienoa oppia lisää erilaisista näkökulmista psykoterapiatyöhön ja pystyä valitsemaan menetelmät aina asiakkaan tarpeiden mukaan. Integratiivinen psykoterapia ei ole yhtenäinen teoriasuuntaus tai psykoterapiatekniikka, vaan eri suuntausten tietoa ja ymmärrystä yhdistävä lähestymistapa. Integratiivisessa psykoterapiassa painotetaan niitä tekijöitä, jotka psykoterapiatutkimuksessa on löydetty eri suuntausten psykoterapioille yhteisiksi muutosta tuoviksi tekijöiksi. Yksi tärkeimmistä tekijöistä tutkimuksen perusteella on hyvä yhteistyösuhde asiakkaan ja terapeutin välillä.

Käsitykseni integratiivisesta psykoterapiasta on vasta hyvin pinnallisella tasolla ja syventyy varmasti paljon tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Joka tapauksessa työ yksityisvastaanotollani jatkuu siis nyt  aiempaa vahvemmalla ammattitaidolla, koska työskentely on kouluttajapsykoterapeutin työnohjaamaa. Vastaanotolleni voi hakeutua sekä lyhyelle (esim. 10-20 kerran) että pidemmälle (6-24 kk) kestävälle psykoterapiaa vastaavalle jaksolle.
]]>
<![CDATA[Jännitän, siis olen]]>Mon, 14 Nov 2016 14:13:52 GMThttp://maijahausen.fi/blogi/jannitan-siis-olenTiedäthän sen tunteen? Kädet tärisevät, poskia punoittaa, naamalla on kireä tekohymy, vatsaa vääntää, syke nousee kahteensataan? Minä ainakin tiedän. Olen itse temperamentiltani varsin ujo ja elämäni aikana monissa kohdissa todella kärsinyt jännittämisestä.

Minä, kuten monet muut, olen myös tehnyt jännitysoireista itselleni ongelman tulkitsemalla niitä väärin. Olen joskus ajatellut, että koska jännitän, olen huonompi kuin muut. Koska jännitän, muut eivät pidä minusta, en pärjää, en voi tehdä kaikkia asioita, mitä haluaisin tehdä.

Onneksi olen kuitenkin oppinut selviytymään jännitystaipumukseni kanssa. Olen huomannut, että jännityksestä huolimatta selviydyn monista vaikeistakin tilanteista. Psykologian opinnoissa ja erityisesti psykologi, psykoterapeutti Minna Martinin jännittämiseen liittyvässä koulutuksessa opin vielä kokonaisvaltaisemmin tajuamaan, että jännittämiseen voi suhtautua lempeästi ja nähdä sen neutraalina asiana, joskus jopa voimavarana, eikä heikkoutena.

Maaret Kallio kirjoitti vähän aikaa sitten hyvän kolumnin jännittämisestä. Kallio kysyy kirjoituksessaan, miksi jännittäminen pitäisi aina piilottaa? Eikö voisi ajatella, että on hyvä, jos esimerkiksi esiintymistilanteessa muillekin näkyy se, että tämä tilanne on minulle tärkeä?

On tietenkin myös tilanteita, joissa jännittämisestä on tullut niin iso ongelma, että oireet todella vaikeuttavat keskittymistä ja toimimista normaaleissa arkipäivän tilanteissa. Silloin, jos huomaa jännittämisen takia alkavansa rajoittaa elämäänsä eikä saa kierrettä omin avuin katkaistua, on hyvä hakea siihen ammattiapua. Usein jännittämisen taustalta voi keskustelun kautta paljastua mieltä painavia epävarmuuksia tärkeissä ihmissuhteissa tai menneisyydessä tapahtuneita ikäviä asioita. Tällöin muutoksen tai uuden näkökulman löytäminen myös näihin asioihin voi auttaa jännittämiseen.

Moni jännittämiseen apua hakeva toteaa toiveekseen päästä jännittämisestä eroon. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole kovin toimiva tavoite: jännitysoireet kun eivät häviä millään poppaskonstilla. Esimerkiksi alkoholi tai rauhoittavat lääkkeet voivat toki vähentää jännitysoireita hetkellisesti. Pitkällä tähtäimellä jännittäminen voi kuitenkin vaikeutua, jos ihminen alkaa kokea, että pärjää sosiaalisissa tilanteissa vain päihteen tai lääkkeen avulla.

Mikä sitten toimii? Kolumniinsa liittyen Maaret Kallio haastatteli jännittäjien kanssa paljon työskennellyttä, omaankin ajatteluuni vaikuttanutta Minna Martinia. Videon voit katsoa täältä. Minna Martin kertoo haastattelussa, miten muun muassa hengityksen avulla ja kasvoja rentouttamalla voi jännittämistilanteessa saada jännitykseltä pahimman terän pois.

Olennaista jännittämisen hoidossa on kuitenkin sisäistää se, että jännittämisen kanssa selviää. Vaikka kärsisi todella vaikeasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, on mahdollista pienten askeleiden kautta opetella selviämään erilaisista jännittävistä tilanteista. Ajan myötä jännittämiseen voi oppia suhtautumaan niin, että tulkitsee jännitystuntemukset positiivisiksi, vireydestä kertoviksi viesteiksi.
]]>
<![CDATA[Mitä psykologin vastaanotolla tapahtuu?]]>Mon, 07 Nov 2016 08:00:00 GMThttp://maijahausen.fi/blogi/mita-psykologin-vastaanotolla-tapahtuuSuuri osa meistä miettii jossain vaiheessa elämäänsä, olisiko hyödyllistä hakeutua mielenterveysalan ammattilaisen vastaanotolle. Syynä voi olla esimerkiksi ihmissuhdeongelma, työuupumus, epämääräinen paha olo tai ahdistuneisuus. Monella avun hakemista vaikeuttavat epätietoisuus ja erilaiset ennakkoluulot. Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa avaan vastaanottohuoneeni oven lukijalle. Vaikka jokainen keskustelutapaaminen ja keskustelujakso on erilainen, kerron nyt yleisellä tasolla siitä, mitä keskustelujakso vastaanotollani voi pitää sisällään.

Ensimmäisellä käynnillä tehdään yhteisen keskustelun kautta alustava arvio siitä, mistä asiakkaan esilletuomassa ongelmassa/tilanteessa pääpiirteissään on kyse. Mitkä asiat ylläpitävät ongelmaa, mitä voimavaroja asiakkaan tilanteessa on ja millaista elämää hän haluaisi elää?

Alusta lähtien pohditaan yhdessä, mitä tavoitteita työskentelylle voidaan asettaa. Tavoitteet voivat olla esimerkiksi toimivampien selviytymiskeinojen opettelua, omien arvojen selkiyttämistä, voimavarojen vahvistamista ja stressitekijöiden vähentämistä. Ensimmäisellä käynnillä sovitaan alustavien tavoitteiden lisäksi se, miten työskentelyä jatketaan: mahdollisten jatkotapaamisten tiheys ja määrä. Keskustelujakson edetessä suunnitelmaa usein muutetaan tilanteen mukaan.

Seuraavissa tapaamisissa jatketaan tilanteen selvittelyä pyrkien löytämään uusia ymmärrystä lisääviä näkökulmia sekä erilaisia mahdollisuuksia tehdä muutoksia tilanteeseen. Työskentelytavat valitaan aina asiakkaan toiveiden ja tavoitteiden mukaan.

Vastaanottokäynnit rakentuvat yleensä pääasiassa keskustelun varaan. Keskustelun tueksi saatetaan hahmotella tilannetta havainnollistavia kuvia tai karttoja. Lisäksi tapaamisten aikana voidaan tehdä esimerkiksi mielikuva-, mindfulness- ja rentoutusharjoituksia. Erilaisia käytännön harjoituksia on erikseen sovittaessa mahdollista tehdä myös vastaanottotilan ulkopuolella. Tunteiden ja ajatusten käsittelyssä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi kirjoittamista, musiikkia ja kuvataidetta.

Usein asiakas voi tapaamisten välillä jatkaa työskentelyä erilaisten kotitehtävien kautta. Tehtävänä saattaa olla esimerkiksi omien ajatus-, tunne- ja toimintamallien havainnointia, kirjoittamista tai uusien toimintatapojen harjoittelua.

Keskustelujakson loppuvaiheessa tehdään yhteenvetoa ja arvioidaan keskustelujakson antia. Yhdessä käydään läpi, mitä ajatuksia ja tunteita keskustelutapaamisten loppuminen herättää. Lopussa suunnataan katse yhä selvemmin tulevaisuuteen ja kerrataan, miten asiakas voi jatkaa positiivisten muutoksien ylläpitämistä ja tekemistä elämässään. Usein sovitaan myös mahdollisuudesta tulla jonkin ajan päästä seurantakäynnille tai tarvittaessa kokonaan uudelle keskustelujaksolle.

]]>